Osa luokittelee tämän fantasiaksi, itse pidin tätä enemmän scifinä, koska mielestäni teos ammentaa voimansa enemmän sieltä. Paljon kehuttu teos vaikutti ihan mukiinmenevältä. Kirja-arvostelujen tai -vinkkien lukeminen on ongelmallista. Jos lukee monta hyvää arviota jostain kirjasta, yleensä pettyy lukiessaan. Parhaimmalta kirja tuntuu silloin, jos siitä on saanut pientä vinkkiä, mutta ei suurta hehkutusta. Tälle lukukokemukselle kävi vähän samoin kuin Kirjavarkaalle.

Juoni tempaisi mukaansa, mutta silti ehdin pohtia useita juttuja lukiessani. Mikäli kirja on hyvä, en osaa lukiessani ajatella muuta, vaan luen hotkimalla.

Tiettyä lapsellisuutta ja suoraviivaisuutta asian käsittelyssä oli. Erilaisten maailmojen kohtaaminen kuitattiin melko vähällä, vaikka siitä olisi voinut halutessaan saada enemmän irti. Katnissin tyyni alistuminen kaikelle Capitolissa koetulle oli osin outoa. Kuinka surkeimman vyöhykkeen 12 asukas osaa ottaa suhteellisen tyynesti kaiken sen loiston, minkä keskelle joutuu? Katnissin Capitolissa tunnistama avox-tyttö ja heidän aiempi kohtaamisensa jää irralliseksi. Samoin Galen toivomus, että Katniss säilyy omana itsenään. Voi toki olla, että asiaan palataan seuraavissa osissa.

Olin yllättynyt kuinka vähän teoksessa oli loppujen lopuksi raakuutta ja väkivaltaa. Hyvä ettei sillä mässäilty enempää, mutta muiden arvioiden perusteella olin olettanut kirjan raaemmaksi.

Tätä lukiessa mieleeni tuli Sinisalon Linnunaivot. Ehkä niissä on jotain samankaltaisuuksia: tulevaisuuden dystopia, poika-tyttö, mies-nainen, ollaan tietyllä tapaa luonnon armoilla, tulipalo. Nälkäpelissäkin oli pientä pohdiskelua identiteetistä. Identiteetin muuttuminen äärioloissa olisi noussut ehkä teemana selkeämmin esille aikuisille suunnatussa kirjassa.

Ideassa olisi ehkä ollut aineksia enempäänkin. Suosittelen silti.

-sisko