Onko luontomatkailija ekologinen, jos hän lentää maapallon toiselle puolelle teknologisten huippuvarusteiden kanssa ja patikoi vaativan reitin jättämättä maastoon itsestään jälkeä?

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja luonnosta ja ihmisen toiminnan ekologisuudesta. Jyrki ja Heidi lähtevät Uuteen-Seelantiin ja Tasmaniaan vaeltamaan. Jyrki on intohimoinen ekoilija, jonka perusperiaatteina on vaeltaa jälkiä jättämättä, mitata matkaeväs grammalleen ja patikoida pitkät päivämatkat. Niin pitkät, että leiripaikalle tullessa ei jaksa kuin petin tehdä ja nukahtaa.

Jyrki pohtii ihmisen tuhoamisvimmaa. Kaukaisiin paikkoihin vedetään kulkuyhteydet, rikotaan alkuperäiskasvisto ja tuhotaan eläimistö. Jylhimpiinkin maisemiin ihminen haluaa rakentaa valloittajan merkkinsä. Jos ei muuta niin erätuvan.

Jotain samaa on Heidin veljestä kertovissa pätkissä. Hän puuhastelee omiaan Suomessa, yrittää merkata jälkiä kaupunkiin. Naarmuttaa autoja, tuhoaa paikkoja, varastaa vauvoja, laittaa palohälyttimet ujeltamaan. Heidin veli yrittää valloittaa kaupunkia. Merkata siihen oman paikkansa, oman kulkunsa, tuhoavalla tavalla.

Mielenkiintoinen kirja. Osin ristiriitainen, mutta ajatuksia herättävä. Loppu oli hiukan väkisin väännetyn oloinen: Luontoäiti kostaa meille pahat tekomme.

-sisko