Uusin Pättikangas osui silmiini kirjaston tiskiltä. Kun tuuli kääntyy on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle teokselle Edessä uusi kevät (linkki viittaa omaan päiväkirjamerkintääni teoksesta). Viivin tarina jatkuu. Kerronta on edelleen toteavaa. Monenlaisia tapahtumia mahtuu Viivin ja hänen läheistensä elämään, osittain liikaakin. Teoksessa on paljon reiluja aikahyppäyksiä, jotka eivät ole kovin selviä. Viivin lapsen kehittyminen (kehittymättömyys) näiden aikahyppäysten välillä herätti välillä kummastusta.

Ihan kelpo luettava kirja, mutta edelleenkin pidän enemmän Pättikankaan 1800-luvuille sijoittuvista teoksista.

-sisko