Haydenin uusin jatkaa tutulla linjallaan kertomusta kaltoin kohdelluista lapsista. Tässä hän menee erityisopettajaksi kouluun hetken päähänpistosta. Opettajaksi menoa on edeltänyt hyvä ura sairaalassa, jonka hän siis jättää tässä vaiheessa. Kertomus on 70-luvulta.

Yleensä olen pitänyt Haydenin kirjoista, mutta tämä oli liikaa. Aavetytön maailma on niin sairas ja outo, että ihan puistattaa. Perhe-elämä näyttää kohtalaiselta, mutta mitä taustalla oikeasti on, jää arvoitukseksi. Tapahtumista on jo niin kauan, että päähenkilö on aikuinen ihminen ja päässyt elämän syrjään kiinni, joten todennäköisesti lapsuudessa oli jotain mätää, vaikka sitä ei pystytty täysin todistamaan.

Puistattava kirja siitä, millaiseksi lapsi voi tulla, kun hän kokee kovia. Toisaalta se, mihin tilanne lopulta päätyy antaa heikkoa toivoa siitä, että Haydenin ratkaisu oli oikea.

-Sisko-