Aikanaan paheksuntaa herättänyt teos kertoo naisesta (Moll Flanders) , joka on saanut jo syntymässään huonot eväät elämälleen. Äiti oli vankina lähdössä rangaistussiirtolaan Virginiaan ja jätti vastasyntyneen lapsensa Englantiin. Vanha Moll kertoo elämäntarinansa myötä- ja vastoinkäymisineen ja paheksuu koko ajan itsekin aiempaa elämäntapaansa, johon kuuluu niin porttoutta kuin varastamista unohtamatta kaksinnaimista. Teoksen kieli on siistiä ja kaikkea vähänkin epäilyttävää toimintaansa Moll siis paheksuu ja moralisoi koko ajan. Defoen muu tuotanto on jäänyt Robinson Crusoen varjoon sen takia, että muussa tuotannossa on esitetty moraalisesti tuomittavia asioita, varsinkaan Moll Flandersin ei katsottu sopivan kenellekään luettavaksi. Kuitenkin teos on nykykirjailijoiden tuotannon rinnalla kilttiä puhetta, asiat kerrotaan osin viittellisinä, yksityiskohtiin ei mennä.

Teos on paikoin hidas lukea vanhahtavan kielenkäyttönsä vuoksi. Uusin painos, minkä käyttämistäni kolmesta eri kirjastokimpasta löysin on vuodelta 1957. Toisaalta en tiedä, pitäisinkö teosta viihdyttävä, jos se muokattaisiin nykykielelle. Alunperinhän teos on ilmestynyt englanniksi vuonna 1722 ja siinä näkyy valistusajan moralisoiva henki. Alku oli mielestäni puuduttavaa luettavaa ja jos kotoa olisi löytynyt muita lukemattomia kirjoja, olisi tämä jäänyt todennäköisesti kesken. Vohvelinpaiston lomassa jatkoin tänään kirjan lukemista ja puolenvälistä eteenpäin kirja oli ihan mielenkiintoista lukemista.

Mielenkiintoinen ajankuva 1600-1700-luvun Englannin köyhien ihmisten elämästä ja ponnisteluista parempaan elämään. Samoin lukija huomaa, että rangaistuskäytännöt ovat olleet "hieman"  erilaisia kuin nykyään. Varkaudesta sai yleensä hirttotuomion. Mielenkiintoinen myös, jos haluaa tutustua, miten aikanaan aiheensa puolesta kohua herättänyt teos on nykymittapuun mukaan erittäin siistiä lukemista.

-Sisko-