Omaelämänkerrallinen sarjis. Kuinka mikään ei ole siltä miltä näyttää. Kauniissa vanhassa talossa, kauniiden puitteiden keskellä ei voi asua kuin onnellinen ja toistensa kanssa hyvin toimeentuleva perhe. Kuinka moni meistä ajattelee niin? Kuinka hyvin voimme tuntea lähimmät perheenjäsenemme? Entä hyväksyä sellaisina kuin he ovat. Kuinka paljon me kaikki käytämme elämästämme Potemkinin kulissien rakentamiseen?
Tykkäsin teoksen minussa herättämistä ajatuksista. Vaikka teoksen yhtenä teemana on isän ja tyttären homous/lesbous, ei kirja kuitenkaan junnaa vain tämän teeman ympärillä. Minulle se oli sivujuonne, eniten itse mietin teosta lukiessa vanhempi-lapsisuhteen haurautta. Myös sitä, kuinka "vihainen" lapsi voi olla kuolleelle vanhemmalleen, vaikka ei ole ollut erityisen läheinen.
Tekijän isä opetti kirjallisuutta ja siirsi rakkautta kirjallisuuteen myös tyttärelleen. Teoksen viittaukset muihin teokseen olivat myös "parasta antia".
-sisko
Kommentit