Trilogia: Rintsikoita ja luudanvarsia, Konnia ja kielareita, Loitsuja ja lemmenlommoja.

Jos olisit palavasti rakastunut teini, tietysti koulun komeimpaan poikaan, joka ei sinua huomaa lainkaan, niin eikö olisi pikkasen upeeta, jos saisit tietää siskosi olevan noita, joka kenties pystyy tekemään lemmentaikoja. Ethän yrittäisi pyytää/anella/kiristää/lahjoa häntä tekemään itsellesi yksi, edes pikkuinen, ethän?

Siitä on kyse tässä trilogiassa. Pikkusiskolla on mahti, mutta päähenkilöllä ei. Äitikin on oikeasti noita, mutta taikuutta harjoittamaton, koska on kokenut, että taikomalla saa vain lisää sählinkiä aikaiseksi. Tytöt eivät tätä usko ja joutuvat huomaamaan, että tavaroiden määrä on vakio, jos taiot tavaraa itsellesi tai vaikka jakaaksesi köyhille, se on joltain toiselta pois. Jos taiot lomallasi lehmät teurastamon pihalta turvaan, ne todella menevät jonnekin, mutta minne? Sekin selviää loman jälkeen.

Olen lukenut nuorten kirjoja jopa reippaammin kuin tavallisesti ja nämä teokset tarttuivat mukaan ihan ensi syksyn projektia silmälläpitäen. Otaksun näiden huumorin purevan varhaisteineihin täysillä. Itse naureskelin todennäköisesti hieman väärissä kohdissa, mutta seiskalla nämä olisivat iskeneet, jos olisiavt olleet jo kirjoitettuina. Eivätpä olleet.

-sisko suosittaa seiskoille tai siinä main