Pohdiskeleva, psykologinen romaani. Kertoo miehestä, oikeustieteen professorista, joka lukee lehdestä, että hänen nuoruudenrakastettunsa Sigrid on vapautunut vankilasta. Mies käy läpi muistojaan ja miettii, miten hänen tai Sigridin elämä olisi mennyt, mikäli hänen valintansa olisi ollut taannoin toinen. Olisiko Sigridistä tullut terroristia?

Tätähän me teemme, aina välistä. Mietimme tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme ja sitä mikä vaikutus niillä tämän hetkiseen elämään. Lopulta huomaamme, että lopputulsota ei voi kukaan tietää, eikä menneisyydestä tule ottaa painolastia itselleen. Elämä on mennyt rataansa, minä ihminen olen kulkenut sen mukana parhaani mukaan. Elämä on hetkiä ja valintoja, jotka joutuu joskus päättämään mikrosekunneissa ja se mitä sitten tapahtuu ei ole meidän käsissämme. Teoksessa oli hyvä luonnehdinta juuri tästä, kun päähenkilö matkustaa junassa ja pelaa hyttikaverinsa kanssa shakkia. Hyttikaverin isoäiti on saksalainen ja isoisä venäläinen. Pommitusvaiheessa isoäiti oli palannut asuntoonsa hakemaan rakastettunsa kuvaa, pommi osui asuntoon ja isoäiti jäi loukkuun. Kun hän pääsi ihmisten ilmoille, olivat venäläiset valloittaneet kaupungin ja hänen rakastettunsa oli ollut jo aikaa sitten vainaa. Ilman kuvanhakumatkaa hän ei olisi jäänyt asuntoon, eikä olisi tavannut tulevaa venäläistä puolisoaan. Kärjistettynä ilman isoäidin valintaa hakea vielä rakastettunsa kuva asunnosta hyttikaveria ei olisi olemassakaan.

-sisko suosittaa yleensäkin Haahtelaa