Lukuhimo-blogi otti riskin ja lisäs yhen näppäimistön kliksuttelijan lisää kirjottajiisa. Mie oon Mikkeri ja debytoin täl kirjotuksel täs blogis. Saa nähä millo blogin salasana vaihtuu ja siitä unohetaa kertoo miulle.

Luin tommosen kirjan ko Käänne - Novelleja ja kertomuksia.
Joulumuori kaivo sen kirjan miulle nyssäkästää jouluaatton. Mie olin vähä vihjaillu tuonne Korvatunturin suuntaa et saattasin haluta sen; yks miun kaveri o yks kirjottajist. Eli syynä sille, miks halusin tän kirjan kirjahyllyy koristamaa, oli solidaarisuus ystävää kohtaan: nyt voin näyttää sille ko se käy kyläs et kato, miul on tää kans!
Kirjan sisältö koostuu siis novelleist ja kertomuksist, jotka o jaoteltu eri aihepiirien mukaa. Kysees on SRK:n kirja, eli sisältö o aika hengellistä. Tosin huomattavast vähemmä ko yleensä. Sisällön taso o aika vaihteleva: Mikkerin asteikolla välilt ihan jees->kökkö. Käänteen toimittaja kirjottaa esipuheessaa, et tää novellikokoelma oli tarkotus koostaa SRK:n järjestämän kirjotuskilpailun osallistujateksteist, mut et tekstejä ei tullu nii paljoo et niistä ois kirjan saanu. Eli 2/3 kirjan sisällöst on jotain muuta ko sen kirjotuskilpailun satoo, ja miun mielest se näkyy. Rimaa on siis jouvuttu varmaanki vähä laskemaan.
Eipä tuosta juuri muuta voi sanoo: lukee ketä kiinnostaa. Tuo novellimuotosuus on toisaalt ihan näppärä, niit voi lukee semmosina pikku suupaloina ja harppoo suoraa yli ne tekstit, joita ei siedä lukee.

-Mikkeri