Jatkoa kuvataiteilijana paremmin tunnetun kirjailijan teokseen Vanikanpalat.

Omaelämänkerrallinen teos kertoo nuoren elämästä 60-luvun Oulussa. Huikeita sanamaalauksia ja väkeviä pohdiskeluja valosta, väreistä ja varjosta sekä elämästä. Mistään en ole lukenut yhtä upeita kuvauksia värien leikittelystä kaikkialla, esimerkiksi niin myrskyvalon siilautumisesta juuttikankaiseen säkkiin kuin typpitehtaan räjähdyksestä syntyviin väreihin. Päähenkilö Antero hapuilee murrosikäisenä omien toiveiden ja unelmien ja isän toiveiden ristitulessa.

Suosittelen lukemaan ensin Vanikanpalat, jossa käsitellään Anteron lapsuutta kasarmilla ja sitten tarttumaan tähän teokseen, jossa Antero siis elää nuoruuttaan ja perhe muuttaa kasarmilta Vainiolle. Upeat kirjat, toivottavasti näille tulee jatkoa.

-Sisko-