Persepoliksen tekijän uusin sarjis kertoo Teheranilaisnaisista, jotka kokoontuvat juomaan teetä ja juoruamaan tuttavistaan ja omista kokemuksistaan.

Satrapin teokset avartavat minua joka lukukerralla. Ihminen on samanlainen, olipa hän kotoisin mistä tahansa. Teoksen naiset puhuvat suhteellisen vapaasti miehistään, pakotetuista avioliitoista ja sen seurauksista. Nainen kaavun alla on rohkeampi puhumaan asioistaan kuin vapautunut nainen minihameessa. Ehkä tarinankerrontaperinne on jatkunut juuri sen vuoksi, koska asioita ei voida käsitellä muutoin. Länsimainen lehdistö suoltaa asioistaan avautuvia julkkiksia jatkuvasti lisää, omat asiat peittyvät niiden alle.

-sisko suosittaa