Egmont-kustannus kehuu ensimmäistä osaa näin:

"Hillittömän hauska kertomus juutalaisen rabbin kissasta, joka kommentoi isäntänsä elämää. Tapahtumat saavat alkunsa 1930-luvulla Algeriassa, kun nimetön kissa sattuu syömään perheen papukaijan, jolta hän omaksuu kyvyn puhua! Isäntänsä kauhistukseksi katti ryhtyy oitis valehtelemaan, ja niinpä rabbi päättää ryhtyä valistamaan tätä uskonnollisissa ja filosifissa asioissa. Totta kai kissa kuitenkin tietää ihmistä paremmin, miten asiat ovat... Rabbin katti herättää eloon menneen maailman kaikessa kauneudessaan ja tuo lukijan eteen joukon unohtumattomia ihmisiä... sekä tietenkin lyömättömän kissan."

Tykkäsin molemmista kovasti.

-sisko suosittaa