Gummeruksen sivuilta noukittua:

"Syksyllä 1944 sota Neuvostoliittoa vastaan päättyy, mutta Lapissa on satojatuhansia saksalaisia, jotka aseleposopimuksen mukaisesti on karkotettava maasta. Ylikersantti Veikko Valkama komennetaan pohjoiseen. Miehet ovat jo sotimiseen väsyneitä, mutta vielä on käytävä entistä aseveljeä vastaan. Vuoristoarmeijan kannoilla edeten suomalaiset lähestyvät Rovaniemeä.

Lapin siviiliväestö pyritään evakuoimaan sodan jaloista ja monet lähtevät Ruotsiin. Liikemies Ilmari Ranta on huolissaan sodan aikana keräämästään omaisuudesta mutta uskoo, että kekseliäs mies kyllä kykenee turvaamaan sijoituksensa.

Ekonomi Eila Leppänen on vaarassa joutua syytetyksi maanpetoksesta, mutta hänen lakimiesisänsä tulee tarmokkaasti apuun. Kemiyhtiön palveluksessa Eila seuraa pohjoisen tapahtumia aitiopaikalta. Lapin tuhoista kuullessaan hänen mielessään käy myös entinen rakastettu, kapteeni Hans Schreiber. Raunioiden ja tuhkan keskellä Eilan elämä saa uuden, yllättävän suunnan, josta hänellä ei ole ollut pienintäkään aavistusta.
Mauri Paasilinnan romaani Jäämerentie palauttaa kotirintaman tunnot elävinä mieleen."

Lukaisihan tuon, kun jaksoi kovasti pomppia. Ne hetket luin tätä, kun Potter kului pojan käsissä. Eipä tarvinnut miettiä kumpi kirja veti, kun näitä yhtä aikaa luki. Vaikka tämäkin omalla tavallaan oli hyvä kirja.  Tämä kirja on kirjoitettu itsenäiseksi osaksi, mutta kuitenkin on sarjan päätösosa. Samoja juttuja toistetaan läpi kirjaan useaan kertaan, niin kuin ne eivät kerrasta tulisi selväksi. Ja aiempia osia kerrataan vielä lisää. Siksi lukeminen oli välistä hyvinkin pomppivaista, mutta sanpa kuitenkin kahalttua läpi. Ihan luettava sarja, joista ensimmäinen kuitenkin selvästi paras juuri sen takia, ettei siinä tule liikaa toistoa. En tiedä kestäisikö toista lukukertaa. Ei ainakaan kovin nopeasti. Muut osat ovat: Sotamorsian, Korpivaellus, ja Vihkiloma.

-Sisko