Tätä kirjaa katselin jo mainoksista sen ilmestyessä(2005), että pitääpä lainata kirjastosta. Nyt vasta törmäsin kirjaston palautuskärryssä tähän sattumoisin ja muistin, että tuohan pitää lukea.

Teos kertoo kahden maailman törmäämisestä ja siitä, miten nopeasti ihminen sopeutuu ja sulautuu melkein huomaamattaan siihen elämänmenoon, joka häntä ympäröi. Tämä tapahtuu, vaikka yrittäisi ponnistella vastaan. Kun kaikki ympärillä olevat elävät toisenlaisten arvojen maailmassa kuin itse, sitä ryhtyy keksimään hyviä selityksiä itselleen, miksi minunkin pitäisi pukeutua Pradaan ja seurata maailman tärkeintä asiaa: Muotia!

Kirjan päähenkilö on vastavalmistunut kirjallisuudenopiskelija Yhdysvaltojen syrjäperältä, joka haaveilee journalistin urasta arvostetussa lehdessä. Ponnahduslautana hän käyttää muotilehden päätoimittajan assistentin virkaa, joka näyttäytyy teoksessa melkoiseksi koiran viraksi. Mikä voima saa ihmisen tekemään hulluja asioita toisen käskystä? Teoksessa se on päähenkilön halu miellyttää muotilehden päätoimittajaa vuoden verran, kunnes saa hyvät suositukset ja voi pyrkiä tavoitteeseensa The New Yorkerin toimittajaksi. Mutta kannattaako omien arvojen ja läheistensä uhraaminen sen takia, että pääsisi tavoitteeseensa.

Teoksessa on mielestäni hyvin kiteytetty tämän hetken pinnallinen elämä, kaikkitännemulleheti, seurauksista piittaamatta. Läheisyydellä ja ystävillä ei ole mitään väliä, ennen kuin pääsen tavoitteeseeni. Voiko ystävyyttä ja suhdetta laittaa yksipuolisesti telakalle odottamaan, että saan haluamani. Onko ihminen silloin onnellinen?

Teos herättää paljon kysymyksiä vielä pitkän ajan kuluttuakin. Luin teoksen nimittäin noin kolme-neljä viikkoa sitten ja yllättävän hyvin sen teema on säilynyt mielessäni.

Suosittelen!

-sisko