Mun tutun siskon  mies oli kuullu, että sen työpaikalla yhelle työkaverin lapselle oli käyny nii, että ko se oli skini ja se kuluki talavellaki iliman lakkia. Sitte kerran oli ihan hirviän kylymä ilima. Pakkasta oli hulluna, varmaan jottain 30 astetta ja tuuliki. Se työkaverin lapsi ootti linkkaa pysäkillä ja sitte se löyvettii siitä pysäkiltä ihan tönkkönä. Se vietiin kiireesti ambulanssilla sairaalaan ja sitte ko lääkärit tutki sen niin ne sano, että sillä on aivot jäätyny.

Ja yhesti mää kuulin mun kaverilta ko se oli kuullu yheltä tutulta, että ko sen tutun puhelin oli varastettu. Sitte se tuttu oli miettiny, että mitä se tekis ja meni poliisiasemalle. Siellä ne poliisit oli kysyny sen tutun numeron ja soittanu siihen sen kännykkään. sieltä se rosvo, joka oli varastanu sen, vastas omalla nimellä. Sillon ne poliisit sano,e ttä ala tuua se puhelin vähä äkkiä tänne.

Kerran mun kaveri oli ollu yhessä kahavilassa. Se osti sieltä kahavia ja suklaapatukan. Sitte se meni istuun yhteen pöytää ja kohta siihen sammaa pöytää tuli joku mies. Se mies alako ihan pokkana syyä sitä suklaapatukkaa ja se kaveri katto ihan pölijänä sitä. Mutta se mies vaa söi sitä suklaata aina pala kerrallaa. Se mun kaveri ei viittiny sannoo sille miehelle mittää, mutta sitte ko sitä suklaata oli ennää pari pallaa jälellä, niin se mun kaveri otti ne loput ja häipy äkkiä paikalta. Arvaa oliko se nolona ko se tuli kottiin ja huomas, että se suklaa jonka se ite osti oliki sen kassissa. Se oli varastanu siltä mieheltä ne loput suklaat.

Tässä muutama kaupunkilegenda omin sanoin. Kaupunkitarinat kiertävät nykyään sähköpostissa, ne muutnautuvat entistä nopeampaa ja leviävät myös. Lisää näitä  nykytarinoita löydät Varastettu isoäiti tai Apua!Maksa ryömii -teoksista. Vaikka teos on vanha, sitä lukiessa huomaa, että kaupunkilegendat ovat tulleet jäädäkseen. Yhä vieläkin kiertää samanlaisia juttuja ja huhuja kouluissa, työpaikoilla ja varsinkin kiertokirjeinä netissä.

-sisko