Olinhan minä tämänkin aiemmin lukenut, vaikka kirjaston tietojärjestelmästä tsekattuna näytti, että mikähän tuokin on, enpä muista tuota. Kun pyysin varastosta asti hakemaan, en kehdannut sanoa, että antaa olla ja kannoin kotiin. Saipahan taas aivot yhden illan levätä, kun ei voinut kouluhommia miettiä. Ei, ei meillä ole tällä hetkellä paljon hommia, kunhan muuten vain höpisen.

1800-luvun saippuaoopperaa, jotenkin tuohon tyyliin Utrio on omia 1800-luvulle sijoittuvia kirjojaan "mainostanut". On se naisen elämä ollut, voi ihme! Siitä nämä ovat kivoja, että näissä ei ole liikaa historiaa, vaan se kulkee mukana kirjan henkilöiden kuvauksessa, puheessa ja asenteissa. Pappila on köyhä, mutta ah silti sitä parempaa väkeä. Lapsille ei riitä ruoka, mutta pappilan herra ja hidalgo tilaa velkarahalla itsellensä sanomalehtiä. Suuren perheen kolme miltei vanhaapiikaa täytyisi saada naitettua, mutta ei kenelle tahansa. Ja kuka huolii rutiköyhää pappilan neitoa, kun raha menee rahan luo.

Loppujen lopuksi tytöistä löytyy jokaisesta luonnetta nousta isää vastaan ja pääsevät onnellisiin naimisiin. :) Mutta mikä kumma ihmisillä on ollut kun ovat ajatelleet, että köyhä pappiriepu on parempi aviomies tyttärelle kuin hyvin toimeentuleva torppari.

-Sisko