Neljäs Rachelista ja Miristä kertova kirja. Alussa tuntuu siltä, että lukijalle tuodaan liikaa uusia elementtejä. Liikaa Harry Potter-kopsausta, liikaa korostettuja viittauksia Pottereihin tai Narniaan.. Noitakoulua, noitakieltä, noitayhteisöä, poikavelhoja, noitien omaa debytanttijuhlaa samsortaa..

Lähellä puolta väliä teos alkoi vetämään kolmesta aiemmasta osasta tuttuun tyyliin ja loppu oli ihan nautittavaa luettavaa.

Rachel käy kamppailua siitä, kertoako läheisilleen, isälleen ja poikaystävälleen Rafille, noituudestaan. Miri on sitä mieltä, että valheessa ei kannata elää. Tytöt aloittavat noitakoulutuksen, jonka tarkoituksena on valmistaa heidät samsortaan, joka on eräänlainen noitien siirtymäriitti. Äidistä paljastuu lisää asioita, jotka hän on pimittänyt lapsiltaan. Noitakoulussa on myös velhopoikia ja eräs heistä iskee silmänsä Racheliin. Myös Mirin elämään syntyy vipinää. Rachel pähkäilee poikaystävänsä ja Adam-velhon paremmuutta. Puolensa on molemmilla.

-sisko