Suosittaa!

Tekijä kohtaa kaksi maailmanloppua, kun hänelle syntyy poika, joka todetaan vammaiseksi ja jonkin ajan kuluttua toinen samanmoinen. Teos sisältää "kirjeitä" noille kahdelle pojalle, jotka eivät ikinä oppineet lukemaan, kunnolla puhumaan, liikkumaan... Isän tuska siitä, kuinka hän ei voi opettaa omia arvojaan, lukea lempikirjojaan, kertoa elämästään pojille, välittyy kipeästi. Samoin epätoivo, siitä, ettei voi itse vaikuttaa asioihin mitenkään. Silti teosta lukiessa alkaa naurattaa. Sitten katsoo äkkiä ympärilleen, että eihän kukaan huomaa, että nauran tällaisella asialla.

Ei mikään nyyhkytarina, vaan elämää kahden vammaisen lapsen kanssa mustan huumorin verhoon käärittynä.  ”Meidän ei tarvinnut pohtia mitä te tekisitte myöhemmin, sillä me tiesimme sen jo: ette mitään.”

-sisko