Mielenkiintoiselta vaikuttava teos tarttui mukaan kirjaston hyllyjen välistä. Teos on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä selostetaan joppauksen eli salakuljetuksen taustoja ja historiaa Tornionjokilaaksossa. Toisessa osassa keskitytään siihen, mitä pöytäkirjat kertovat sodanjälkeisestä joppauksesta ja viimeisenä osana kiinnostavin eli mukana olleiden muisteluksia. Muistelemassa on niin tullimiehiä kuin joppareitakin.

Ensimmäiset kaksi osaa luin kevyemmin eli silmäilin ja luin sieltä täältä tarkemmin, mutta kolmas osa tuli luettua kunnolla siksi mielenkiintoisesti se oli saatu kirjaan. Osa jutuista oli kirjoitettu paikallisella murteella, joka oli välillä hidas ymmärtää, mutta joka toi todentuntua ja elävyyttä. Lukiessa tuntui niin kuin olisi ollut kuuntelemassa itse, kun entinen tullimies tai joppari kertovat kokemuksistaan. Kyllä on ollut monenlaista miettimistä molemmilla puolilla. Jopparilla, miten saisi tuotua tai vietyä tavaran tullimiesten huomaamatta rajan yli ja vielä myytyä sen ja tullimiesten oli taas keksittävä konstit jos toisetkin, että saivat edes osan joppareista kiinni. Toisaalta tullimiehistä löytyi kyllä ymmärtäjiäkin joppareille, joista osa yritti vain saada erittäin kapeaa leipäänsä vähän siedettävämmäksi. Pääasialliset salakuljetustavarat, joita Ruotsista haettiin olivat kahvi ja sakariini, joista sai hyvän hinnan pula-ajan Suomessa. Ruotsiin taas vietiin salaa marjoja, hevosia ja tukkipuuta. Osaa tavaroista olisi saanut tuoda ja viedä laillisestikin, mutta ne olisi pitänyt tullata ja maksaa niistä veroa. Tähän eivät kaikki halunneet suostua.

Suosittelen niille, joita kiinnostaa "kotitarve"salakuljetus ja siihen liittyvät syyt ja seuraukset.

-Sisko-