Jo aiemmin luin Köngäksen Luvattu kirjan.

Kaivoin kirjailijan esille Siskon suosituksesta, eikä turhaan Sisko häntä suositellut.

Niin väkeviä kirjoja. Niin voimakkaita ja vaikuttavia jollain tapaa. Tuntuu että monet kirjat nykyään on sellaisia pintaliito-elämää, mutta nämä kirjat kyllä jotenkin upottivat syvälle syövereihinsä. Jotenkin ei millään olisi malttanut laskea kirjaa pöydälle ja palata takaisin omaan arkeen. Lapsuuden lukukokemuksista muistan väkevimpänä ne hetket jolloin kirjaan pääsi sisälle kuin elämään. Aivan kuin itse eläisi sitä tilannetta ja hetkeä. Mielestäni Köngäs on onnistunut tässä loistavasti. En huomannutkaan että kirja on lopussa kun se jo oli lopussa. Toinen maailma vei minut mukanaan. Enkä muista milloin viimeksi niin olisi tapahtunut näin väkevästi.

Sanelma on vaikuttunut.