Kevyttä lukemista vuosien takaa. Viihdyttävää, kun haluaa lukemista, jossa ei tartte ajatella. Muuttolinnussa päähenkilö on Ursa, joka on kokenut häämatkalla aviomiehen traagisen kuoleman. Hän hoitelee kahta vanhusta, joista toisen kodissa on kummallinen ilmapiiri. Tokihan ilmapiirin kummallisuus selviää ja lopussa myös Ursa saa hengenheimolaisensa, paljon kärsimään joutuneen miehen.

Kärsimyksiä lukee hieman huvittuneinkin mielin, eikä niihin osaa samaistua siksi paljon, että viihdyttävyys joutuisi koetukselle. Pelko pois, ei tarvi nyyhkiä.

Enemmän olen pitänyt tämän kirjailijan moniosaisesta Helena-sarjasta, kylläkin sen olen lukenut viimeksi noin kymmenen vuotta sitten. Miltähän vaikuttaisi nyt?

-Sisko-