Pottereiden toinen lukukerta yhtenäisenä sarjana. Kolme ensimmäistä olen lukenut muiden kirjojen lomassa "välipaloina". Tarkoitus lukea myös neljä muuta uudestaan tässä kevään aikana. Samaan aikaan luettu Jonesin Noidan veli herätti ajatuksia, niin paljon niissä samankaltaisia teemoja. Orpous, noituus, velhous, tietämättömyys voimista, pahuus, julmuus, itsekkyys, muuttaminen huonoista oloista "Paratiisiin", jossa onkin jotain vialla, henkien hajasijoittaminen. Ja Noidan veli on kirjoitettu jo 70-luvulla, suomennettukin 1980.

Olen pitänyt Pottereista heti ensi lukemalta niin, että ostin ne itselleni. Toisella lukukerralla huomaa, kuinka Pottereissa on paljon ärsyttäviä kohtia, mm. huispausjutut ja pahimmat sisäoppilaitosmeiningit hyppelin ylitse ja yritin poimia juonen ja henkilöhahmojen minän esille. Henkilökuvaukset on kyllä melko kökköjä. Muista, että vertailen niitä mielessäni koko ajan Diana Wynne Jonesiin ja Noidan veljeen. En saa näitä lukukokemuksia nyt irti toisistaan, koska niin lähekkäin niihin syvennyin. Kyllä Jones hakkaa Rowlingin mennen tullen.

-sisko suosittaa Diana Wynne Jonesin teoksia