Karisto esittelee teoksen seuraavasti:

"Väkevä kuvaus nuoren tytön suuresta elämänmuutoksesta uuden ajan murroksessa

Hanna on ollut Ylä-Kaipian talossa kasvattityttärenä – tai kenties pikemminkin piikana – vanhempiensa kuolemasta saakka. Ellei olisi erästä Vesteriä – ja Viikkiä, luoman mutkassa seisovaa vanhempien entistä kotimökkiä, joka Hannan on määrä saada täysi-ikäisenä haltuunsa – tyttö nujertuisi arjen harmauteen. Mutta sitten Seinäjoelta tupsahtaa elämäniloinen Olga-täti, joka vie Hannan juuri liikennöimään ruvenneella linjurilla apulaiseksi kahvilaansa. Elämä tempaa Hannan mukaansa: hän käy elokuvissa, leikkauttaa tukkansa, lyhentää helmojaan ja tutustuu pirssiä ajavaan Villeen. Maailma kaikkine uusine ilmiöineen tulvii Hannan tietoisuuteen uutukaisen radion ohjelmissa ja pirtun salakuljetukseen sekaantuneen Ylä-Kaipian Einon puheissa. Mutta mielessä kaihertaa silti ikävä luoman varressa olevaan mökkiin, sen vaiettua menneisyyttä tavoittamaan…"

 

Oli hyvä!

-sisko