Nimi kertoo kirjan sisällön selkeästi. Erilaisia"ihmetarinoita", miten ihmiset ovat selvinneet uskomattomista tilanteista tai paenneet vankiloista. Lainasin välipalaksi ja seiskaluokkalainen innostui noista tosissaan. Kysyipä vielä lainaisinko myös kirjoissa mainittua Tositarinoita vakoojista. Hymyilytti, sillä meidän kirjahyllyssähän se on töröttänyt jo vuosikaupalla ja muutamaan kertaan olen sitä aiemmin suosittanutkin onnistumatta.

Miksiköhän omasta hyllystä otetut kirjat eivät tunnu niin kiinnostavilta kuin kirjastosta lainatut? Muistan lapsuudesta ja nuoruudestani, että kotikirjahyllystä otetut kirjat eivät välttämättä innostaneet lukemaan, mutta kun niihin sitten tarttui, ne olivat pääasiassa hyviä (paitsi Montgomeryille en ole vieläkään lämmennyt). Onko se halua päättää itse, mitä lukee, halua löytää itse hyvä kirja ja sanoa suosittelijalle, että niin se muuten on hyvä kirja, sillä olen lukenut sen jo ajat sitten.. ;)

-sisko