Skiftesvikin Gagarin kinoksessa sisältä lyhyttä proosaa, eli 8 novellia.

En tiedä miten kuvailisin lukukokemustani paitsi sanoilla: Tosi hyvä kokoelma. Kirjan kaikki novellit olivat omalla tavallaan humoristisia, mutta myös jotain aivan muuta. Kuten novellissa Valopistooli jossa ajattelemattomuutatan näpistykseen sortunut miehenalku kärsii painajaismaisista tunnontuskista tai kuten Junankuorikellossa jossa yritetään oikaista sodanaikainen vääryys.

Olen muutenkin tykästynyt Skiftesvikin tyyliin kirjoittaa ja novelleja näin lapsiperheen äitinä on helppo lukea, kun ne lukee hieman nopeammin kuin romaanit. Tyylini lukea on nimittäin sellainen kun kirjan aukaisen suljen sen vasta kun olen viimeisenkin sivun kahlannut. Muutenkin kyllä olen tykästynyt novelleihin yleensäkin. Aiemmin vierastin niitä hieman, mutta kun olen ensimmäiset hyvät novellikokoelmat lukenut (Road Dahl!!) olen oppinut että novelleissa voi olla jotain paljon enemmän kuin romaaneissa. Nimitttäin ajattelemisenaihetta.

Suosittelen heille jotka ovat löytäneet novellien ihmeellisen maailman, mutta ennekaikkea heille jotka eivät sitä ole vielä löytäneet. Kun lukee ensimmäisen hyvän novellikokoelman haluaa lukea lisää!

-Sanelma-