Tästä jo vähän Sanelmalle leuhotinkin: kirjaston poistomyynnistä viidelläkymmenellä sentillä. Melkein hihkuin ääneen, kun isäntä näytti. Vähän olen yrittänyt Valtosia keräillä, kun silmiin on sattunut. Aktiivisesti en ole niitä vielä etsinyt. Osan olen ostanut uusintapainoksina, tämä teos on ensimmäistä painosta vuodelta 1964.

Teos on nimiösivunsa mukaan neliosainen hupailu. Teos ei yllä Valtosen parhaimpien teosten tasolle ainakaan luettuna, mutta oli hauska kuvitella, millaista olisi katsella näyttämöversioita. Tämä teos on varmaan levännyt laakereillaan kirjaston hyllyssä, niin valkoiset sivut olivat ja kulumattomat kannet. Kaikki eivät hoksaa, että näytelmiä voi lukea samalla tavalla kuin kaunokirjallisuutta.

-sisko suosittaa, jos jostain löydät