Ensimmäinen Päätalo, johon tartuin vuosikausia sitten oli Selkosten viljastaja. Kirja oli koottu kertomuksista, jotka olivat ilmestyneet jossain raksa-alan lehdessä. Tykkäsin kirjasta ja ajattelin, että jollain aikavälillä vois tarttua muihinkin Päätaloihin.

Päätaloa tuntuu edelleen ilmestyvän joka jouluksi. Tuotannosta on kerätty yhteen kirjaan yhteen ihmiseen liittyvät tapahtumat, kuten Vikke Nilon tarina, Riitun poika ja Isäni Hermanni. Näitä olen lueskellut, mutta tämä Ihmisiä telineillä oli ensimmäinen Päätalon yhtenäiseksi tarkoittama teos, jonka olen lukenut.

Ihmisiä telineillä tuo mielikuviin sen ajan, jolloin vielä tehtiin kerrostalotkin käsivoimin. Rakentamisen alussa oli käytössä kaivinkone, joka kaivoi perustuksista osan, mutta jolloin paalutuspaaluja varten piti käsin kaivaa syvä kuoppa. Kirjassa seuraillaan "mammonalinnan" rakentamista.P äähenkilönä on rakennuksen vastaava mestari Joensivu. Joensivun avioliittonsa on hajoamistilassa ja hän puntaroi ajatuksiaan rakentamisen ohella avioerostaan ja sen syistä. Rakennustyömaalla on tarvittu ennen paljon väkeä monenlaisiin tehtäviin. Löytyypä joukosta naisiakin, vaikka ala on kovin miesvaltainen. Päätalo osaa hyvin kuvata erilaisia ihmistyyppejä ja heidän puheenparttaan. Mielenkiinto säilyy yllä koko ajan.

Tiedäthän lävitse hulmahtavan onnentunteen, kun tekee löydön. Kun lukee kirjan sellaiselta kirjailijalta, jota ei ole ennen lukenut ja jolta on ilmestynyt paaaljon teoksia ja huomaa tykkäävänsä tyylistä. Hyllykaupalla uutta lukemista. Kirjastoon mennessä ei tarvitse kuin kävellä tietylle hyllylle ja vot, lukemista löytyy. Täytyy sanoa, että Päätaloa luen jatkossakin. Taidan säästellä ne siihen hetkeen, kun on pikapikaa haettava kirjastosta lukemista, eikä mitään tunnu löytyvän.

Kesän aikana huomasin, että uudet sukupolvet ovat löytäneet Päätalon, siksi hanakasti niitä kirjastossa kysyttiin ja varattiinkin. Yleensä kysyjänä oli mies, kolmenkympin alle tai yli.  Ja järjestyksessä piti luettaman. Toisaalta, jos suuret kansanjoukot löytävät nämä teokset, niin minä jään pikakäynnilläni nuolemaan näppejäni. Monet paksuista teoksista ovat myös niin loppuunluettuja, että ne on ollut pakko poistaa kirjastosta. Milloinhan kustantaja huomaa ruveta painamaan uusintapainoksia?

-Sisko