Aivot narikkaan ja pakko olla jotakin lukemista, kun ilman lukemista ei voi elää. Eikä usein syödäkään.

Christiet ovatkin ainoaa jännityskirjallisuutta jota luen. En tykkää lainkaan kirjoista, joissa veri ja suolenpätkät lentelevät ja pyssyllä ammutaan jatkuvasti ja kaikki selostetaan kylmäserisen tarkasti. uuggh ja yök. Mutta christiet ovat onneksi kivoja, kun murha vain tapahtuu tai on tapahtunut ja pääpaino on asian selvittämisellä, jos selvittämisen yhteydessä kuolee lisää porukkaa, se kerrotaan "hienotunteisesti", ettei tälläinen kaikki kuvat päässään kuvitteleva ja niitä eestaas-jankkaaja saa pahoja unia. :)

Dekkareita, joita jopa minä voin lukea illalla (useimmiten).

-sisko