Hyvä Mari Mörö,

Oivallisen opuksen olet kirjoittanut, koska minä puutarhatöitä syvästi inhoava ihminen sain puutarhakärpäsen piston ja ryhdyin ukkokullalle selvittämään, miten meidän piha saadaan vehmaaksi puutarhaksi sievine polkuineen ja istutusryhmineen.. Ja tuosta kuoritaan ja tuohon tuodaan lisää ja nuo pensaat siirretään ja tuo puu kaadetaan ja tästä menis polku tuonne rantaan ja miten päin tuo pottumaa  käännetään, että polku menis kivasti ja lasten leikkipiha jäis tuonne ja ja.

Teoksesta välittyi kiireetön tunnelma, mustat kynnenaluset, intohimo kuoputtamiseen ja keskeneräisyyteen ja ennen kaikkea luvallista aikaa ajatuksille. Tehdä jotain erinomaisen tärkeää ja näkyvää = puutarhatöitä, jolla voi selitellä ajankäyttöään ja samalla antaa ajatusten vaeltaa yhtä tärkeissä, mutta aivan toisissa asioissa. Mitä siitä tulisi, jos istuisi sohvalla tai makaisi sängyssä ja antaisi ajatusten vaeltaa? Minulla ainakin olisi monta nykkijää, äiti, äiti, ja yksi, joka koputtaisi pääni sisällä ja sanoisi, että on sulla muutakin tekemistä, kun maata ja aatella.

Onneksi on ihmisiä, joiden mielestä kaiken ei tarvitse olla valmista nyt ja heti, vaan aikaa saa kulua tuumailuun ja siirtelyyn. Jospa joskus meilläkin on aikaa ryhtyä aatoksista työhön, pikkuhiljaa.

Luokkatarkistus: Tää on kaunoa, mutta menis mun mielestä aivan hyvin kuusseitenkolmoseenkin.

-sisko suosittaa, vaikka et haluakaan saada kärpäsen puremaa