Pidän Heli Laaksonen kielestä ja huumorista. Pulu uis, Raparperisyrän, Sulavoi, Sekaherelmäpuu, ihania teoksia, joihin voi palata aina uudestaan. Ja Laaksonenhan kirjoittaa murteella (Laitila).
 
Tämänkertainen teos on näytelmä, joka on kantaesitetty Tampereella tammikuussa 2008. Näytelmä alkaa lupaavasti ja käänteitä löytyy tästäkin ja huumoria rutkasti. Kirjan lukemiseen pitää keskittyä, jotta saa selvän Laaksosen murteesta (kun itse en ole sieltä päinkään), mutta lukukokemus on riemastuttava. Ehkä silti pidän parempina Laaksosen runokirjoja ja Sekaherelmäpuuta, johtunee varmaan Lukkosulaa ja lumpeenkukkia teoksen luonteesta. Tämä toimii ehkä paremmin katsottuna kuin luettuna?

-Sisko