Kun pari vuotta sitten kuljin vesijumppaan tuli radiosta aina matkan aikana kuunnelmana Sinuhe egyptiläinen.
Silloin kiinnostuin kirjasta ja ajattelin että tuon minä haluaisin lukea. Mutta kun menin kirjastoon en muistanut kirjaa lainata. Kesälomareissulle sitten lainasin kirjan äänikirjana. No itse reissussa ei paljon tullut kuunneltua, mutta kotona sitten kannattavalla cd-soittimella kaikkien puuduttavien kotitöiden yhteydessä. :)

Kirja alkaa äärimmäisen tylsällä tavalla ja on toistojensa vuoksi melko puuduttavaa kuunneltavaa. Jos emme olisi olleet autolla liikenteessä ja pitkä tie edessä olisin ehkä jättänyt kokonaan kuuntelematta. Mutta kun Sinuhen alkulauseista pääsee eteenpäin on kirja mitä mielenkiintoisin. (Jos olisin lukenut kirjan niin luultavasti olisin pompannut nämä alun jaarittelut yli)

Kirja on siis kertomus lääkäri Sinuhen elämästä muinaisessa faaraoiden hallitsemassa egyptissä ja hänen matkoistaan kaukomaille (Babyloniaa, Mineaan, Kreetalle...)

Mikä tekee jostakin kirjasta klassikon? Syytä en tiedä, toisinaan klassikot ovat minun mielestäni t-y-l-s-i-ä, en esim tykkää lainkaan Seitsemästä veljeksestä, mutta tätä kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille vaikka klassikko onkin! ;)