Kirja elämästä ja kuolemasta. Ulla-Carin saa viisikymmenvuotislahjakseen tiedon parantumattomasta aivosairaudesta (ALS). Sairaus mm. tuhoaa niitä hermosoluja, jotka huolehtivat hengityksestä. Jos hän kuolee sairauteen, hän kuolee siihen, ettei enää pysty hengittämään, kun aivoista ei lähde käskyjä. Ulla-Carin elää enää vajaan vuoden. Aivot pysyvät kirkkaina loppuun asti, mutta keho on kuihtunut jo monta aikaa sitten toimimattomaksi. Kirjasta välittyy silti ilo. Ilo siitä, että Ulla-Carin huomaa elänneensä sitten kun -elämää. Nyt hän huomaa, että jokainen päivä voi olla viimeinen ja se tulee elää siten. Hän yllätyksekseen huomaa olevansa onnellisempi nyt sairastuttuaan kuin mitä oli terveenä.

-sisko suosittaa