Siskopa kirjottaa sitten uusimmasta Pättikankaasta, jonka sai tänään luettua.

Pättikangas kirjoittaa historiallisia kirjoja naisen näkökulmasta. Itse tykkään hänen 1800-luvulle tai vuosisadan vaihteeseen sijoittuvista romaaneista. Edessä uusi kevät -romaanin tapahtumat sijoittuvat toisen maailmasodan aikoihin. Pättikangas on halunnut esittää Viivin kasvukertomuksen välirauhasta jatkosodan loppuun. Ratkaisu ei välttämättä ole kovin onnistunut, sillä niin paljon ehtii Viiville tapahtua, ettei perässä meinaa pysyä. Kerronta muuttuu toteavaksi, enkä päässyt päähenkilön "kuorien sisälle", kuten tavallisesti Pättikangaan kirjoissa.

Asiaan saattaa toisaalta vaikuttaa se, että olen lukenut paljon teoksia, jotka kertovat kotirintaman elämästä tai yleensä naisen elämästä sota-aikana. Pättikangas haluaa sisällyttää kirjaansa mahdollisimman moniulotteisen kuvan siitä, mitä nainen kohtasi kotirintamalla ja se hengästyttää lukijaa.

Naisnäkökulma sotaan tahtoo usein romaaneissa kutistua kapeaksi siinä mielessä, että päähenkilöille tapahtuu kaikki mahdollinen: sulhanen kaatuu, pettää, jättää, kylän muijat haukkuu, tarkkailee, puhuu takanapäin, sotilaat vikittelevät lottaa, sotavanki karkaa, desantti-sana vilahtaa, kaikesta on puutetta, korttiannokset ja musta pörssi, mottitalkoot, joku, joka ei tee osaansa, ilmahälytys ja sitä myötä pommisuojaan tai metsään juoksu, ahdasta matkustamista, humalaisia sotilaita...

Teos oli toki luettava ja suositan, jos olet muista Pättikankaista pitänyt. Olisi voinut olla kirjalle eduksi, mikäli päähenkilölle ei olisi tapahtunut niin paljon. Tilaa olisi ehkä jäänyt enemmän päähenkilön kasvun kertomiselle, mikä on mielestäni ollut aiemmissa Pättikankaan kirjoissa vahvuus.

-sisko

ps. Näköjään sitä muistaa teoksen vaikutelmista paljon enemmän kun sen tuoreeltaan tänne nakuttaa :) Tai sitten tänne nakuttaa päällimmäiset, joita ei enää huomenna tai viikon päästä muista, sanoisi vain että ihan ok oli..